Kun tilanteet elävät, annan niiden viedä// lapsikuvaus, miljöökuvaus

Minulla poksahti joku aika sitten yksi ulkoinen muistilevy rikki, ja sen johdosta rupesin vähän penkomaan toisia muistilevyjä, ja panikoin, olinko kenties mahdollisesti menettänyt jotain tiedostoja kokonaan. Onnekseni en ainakaan vielä ole huomannut poksahduksesta johtuneen suurempaa haittaa, ja todella, todella toivon, etten tekisi sen kaltaisia havaintoja myöhemminkään! Thank god varmuuskopiot! Löysin kuitenkin joitain kuvamateriaalia, joka sykähdytti sisintä.

Löysin tämän julkaisun kuvat. Se, mikä minun sisintä näissä eniten sykähdytti, oli se, että kuvat ovat itse asiassa ns. lisämateriaalia, jota otin samalla, kun kuvasin toista kuvausta. Kyseessä oli siis lapsikuvaus perheen nuoremmasta lapsesta, mutta, kuten kuvauksissani useimmiten tapahtuu, tilanteet elävät, ja kun annan tilanteen viedä, ja tartun tilaisuuteen, löydän kuvakulmia ja hetkiä, jotka ovat ikuistettavan arvoisia. Aina tilanteet eivät ole näin suotuisia, mutta kun ne ovat, en epäröi toimia. 


Vaikka kuvaukseni pitävät sisällään aina kuvaussuunnittelun, jossa pohditaan mm. kuvauspaikat, kuvaustarpeet, ja -toiveet yhdessä kuvattavien tai kuvatilaajien kanssa, on kuvauksissa aina varaa  sattumille ja yllättävillekin tilanteille. Tai.. kohtalolle.