"Old ways won't open new doors." Vanhat tavat eivät avaa uusia ovia. Tämä oli mottoni muutamia vuosia sitten. Se oli niin merkityksellinen, että motto kulki mukanani jonkin aikaa jopa painettuna tekstinä rannekorussani. Tämä oli niitä aikoja, kun aloin miettimään, mitä ovia sitä on tullut elämässä avattua tähän ikään mennessä. Mitä ovia on vielä avaamatta. Mitä ovia en ole vielä uskaltanut avata. Ja mitä niiden uusien, pienten ovien avaaminen on tuonut elämääni.
Tämä teksti havahduttaa miettimään, miten meidän päivittäiset tavat vaikuttavat elämäämme. Mikäli toimimme aina samoilla kaavoilla, teemme samat jutut päivästä toiseen, saamme elämäämme todennäköisesti samoja päivittäisiä asioita. Mutta mitä tapahtuu, jos emme toimikaan enää näin? Mitä, jos sanommekin joskus Kyllä, vaikka rutiini-minä sanoisikin siihen Ein, sen enempää miettimättä. Niin, eli eihän sitä voi tietää, mitä kaikkea se uuden oven avaaminen voikaan sitten tuoda? Toivottavasti kaikkea kivaa. Ovi on nyt avattu. Tai, tarkemminkin se ovi aukeaa Turun Raunistulassa lokakuun alussa. Ovi aukeaa tarpeen vaatiessa ja sovitusti. Miljöökuvaukset toteutetaan kuten ennenkin, ja ne tulevat olemaan pääosassa kuvauksissani jatkossakin. Ps. Odotusajan, huomenlahja-, lapsi- newborn- yms. kuvaukset sopivat tilaan aivan mainiosti. |
Archives
May 2020
|